Ihminen on kolmen rattaan koneisto, jossa jokainen osa on tärkeä. Osathan ovat keho, mieli ja sielu. Tänään teemana on helpoin, eli keho.
* * *
Pieni talo preerialla.
Vuosikaudet olen kuluttanut kenkiäni pururadalla ja vuoden päivät käynyt salilla kyykistymässä vain noustakseni aina uudestaan ylös. Harjoitellessa valutettu hiki vähentää tunnetusti taistelutantereella valutettua verta. Päivän valmiiksi pitkään etappiin kuului mm. vuori. Yli-inhimmilliset voimani pääsivät vihdoin tositoimiin.
Eilen olin vuoteen oma ja aamulla niistin ja syljin verta. Silti ylitin sen kukkulanpahaisen. Tässäkö kaikki, mitä caminolla on tarjottavana?
1500m
Lihakseni ovat terästä, sydämeni takoo kuin höyryjuna. Olen teräsmies. Paitsi että sillä kalsareissa koikkaroivalla hyytelövatsalla on heikkous, minua ei kaada mikään. Muhammed Ali uhosi olevansa niin ilkeä, että tekee lääkkeenkin sairaaksi. Seuraavaksi Ali voikin tulla luokseni oppimaan, mitä ilkeä todella tarkoittaa.
Odotan sitä hetkeä, kun näen meren.
Niin seisoin siellä nyppylän laella ja tunsin itseni kuolemattomaksi. Olin pysäyttämätön. Pystyisin väistämään luoteja ja kaatamaan armeijoita.
Kunnes.
Tietä pitkin tuli vastaan nautakarjaa matkalla iltalaitumelleen. Se joka väittää lehmien ja sonnien olevan säyseitä eläimiä, ei ole kohdannut niiden verenhimoista katsetta ja valtavia sarvia pienellä vuoristotiellä. Vasta silmästä silmään noita petoja katsoessa tajuaa, kuinka valtava eläin kyseessä on.
Tappajia. H näyttämässä kokokontrastia.
Yllä oleva uho on tarpeetonta ja silkkaa vitsailua ja itseironiaa. Olemme yrittäneet karistaa kannoiltamme erästä ryhmää, johon kuuluu 71 vuotias brasilialainen herra, aina hymyilevä italiaano ja noin 120cm pitkä ilmeisesti espanjalainen vanhempi senora, plus pari muuta brassia, jotka vaikuttavat olevan ihan ok kunnossa, joten voi jättää huomiotta tässä.
No, aina kun pääsemme määränpäähänme ja olemme ylpeitä saavutuksestamme, ne samat tyypit ilmestyvät perässä. Se satavuotias pappa ei edes vaikuta väsyneeltä ja italiaano jatkaa hymyilemistään. Kääpiönainen ei ole edelleenkään sortunut itsensä kokoisen rinkan alle.
Caminohuhu kertoo, että seniori sai shamaanilta pientä käsittelyä, eikä sen jälkeen enää tuntenut painoa ja näin jaksaa kävellä älyttömiä matkoja. Muut varmaan sitten vain häpeävät jäädä jälkeen pystyynkuolleesta miehestä ja heidän on pakko jatkaa. Jos kyseinen ryhmä saavuttaa meidät vielä tämän vuoriepisodin jälkeen, lupaan ottaa teille kuvan siitä muumiosta ja luultavasti lyöttäydymme heidän seuraan ja saavutamme kuolemattomuuden.
Alempaa.
Reppu on muuten sulautunut hienosti osaksi vartaloa. Se ei paina (sanan kunmassakaan merkityksessä), eikä hierrä. Sitä ei edes huomaa selässään. Jos ostan ruokaa mukaan, huomaan pienen painon nousun.
Kävely on mahtavaa harjoitusta jaloille ja selälle. Apinakin osaa tehdä reisistään vahvat, mutta tämänkaltainen (miljoona toistoa) treeni polville, nilkoille ja kaikille pienille lihaksille on ihan omaa luokkaansa.
Vyökin menee jo helposti seuraavaan koloon. Peilistä tuijottaa luuranko.
..Jolla on edelleen kaljamaha. Saatanan afrikanlapsi-syndrooma. Miksi oluen pitää olla niin hyvää?
Joku kylä.
Kivestilanne stabiili. Mieli ei harhaile, ei liikehdintää alakerrassa. Testosteroiinin tuotanto on tainnut tyrehtyä kokonaan.
Vuoristopurossa väsyneiden jalkojen hoitoa. Välillä myös naamanpesuun ja hatun ja huivin kastelemiseen. Sää ei ole lämmin, se on kuuma. Parempi näin, kuin aikaisempi kylmyys.
Nousua metsäisemmissä maisemissa.
Kissa kylpemässä auringossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti