Kotiin

Lentokentät, ei helvetti. Jos joutuu kuitenkin istumaan tuntitolkulla, voisivat antaa edes jotain mahdollisuuksia viihtymiseen. Edes kahvilassa ei voi käydä, koska periaatteesta en maksa viittä euroa sämpylästä ja kolmea limupullosta. Eikö tuollaisen pitäisi olla jo laitonta?

Pieneltä kentältä lähtee harvakseltaan lentoja ja siksi mokoma oli täynnä suomalaisia. Hävettää olla samaa kansaa näiden ääliöiden kanssa. Eikö missään voi käyttäytyä? Jos en seurustelusi, asuisin jo kaukana etelän lämmössä.

Lentokoneessa olin noin 17-vuotiaiden tyttöjen ympäröimänä. Kuulostaa hohdokkaalta, mutta uskokaa, ei ole. Kamala meteli ja riehuminen jatkuvasti. Miten ihmisestä edes lähtee niin korkea ääni? Ensimmäistä kertaa toivoin koneen putoavan.

Saksassa oli muuten 30•c lämpöä, kyllä kelpasi istua ulkona aamiaisella. Pirkkalassa olikin sitten pienimuotoinen shokki, kun lyhythihaisella meinasi jäätyä kädet irti. No, kesä on vasta alussa, lämpimät ilmat luultavasti helpottaa huomattavasti PTD-oireita.

Pientä oireilua oli kyllä ilmassa jo heti Caminon jälkeen. Todella tyhjä olo ilman selkeää päivärutiinia. Santiagossa meinasi kaatua (henkiset) seinät päälle ja näkyvimpinä oireina oli surrealistinen teksti ja unirytmin totaalinen kadottaminen.

Onneksi kotona odottaa rakastava perhe ja ruokakin kuulemma on katettu. Erityiskiitos kuuluukin kotijoukollle, joka hoiti raha-asiat ja piti linnakkeen pystyssä ollessani poissa, jotta pystyin jälleen matkaamaan stressaamatta moisia.

Helvetin hieno reissu tuli tehtyä. Jälkimainingeista teen vielä yhden päivityksen, kunhan vähän sulattelen ensin.