Pari päivää on ollut kumma olo. Kuumetta, päänsärkyä, turvonneet ja arat limakalvot kitalaessa ja nenässä, ruokahaluttomuutta, yleistä vitutusta. Lisäksi eilinen vuorikiipeily painoi lihaksissa ja poltin olkapääni auringossa, puhumattakaan rakoista, joten särky kattoi pitkälti koko vartalon. Olen sekoitellut finnrexiniä juomaveteeni ja sen voimin kulkenut viimeiset päivät.
Tänään asiat olivat paljon pahemmmin. Olo oli kamala, finnrex, kahvi, viini, olut, mehu ja vesi eivät mikään auttaneet. Kävely oli yhtä piinaa. Oksensin, tärisin, pyörrytti ja pää tuntui räjähtävän hetkenä minä hyvänsä. Teki mieli kaatua lähimpään ojaan ja kuolla pois.
Koska suomalainen ei periksi anna, sinnittelin perille, joskin jätimme päivämatkan sopimaamme minimiin. Kotitohtoriraadin diagnoosi oli liika aurinko. Sain Bulgarialaiselta entiseltä laivakokilta (pieni maailma) aspiriinia, nukuin kolmen tunnin päiväunet ja söin alberguen illallismenun viineineen. Helpotti.
Unohdin eilen mysteerimerenelävän purkin reppuuni. Helle teki tehtävänsä muovipussin läpi ja kaikki repussani ollut haisee nyt aivan uskomattoman pahalta. Hävettää.
Mieti hyökkääväsi tänne. Päällesi sataa nuolia ja kiehuvaa öljyä, välissä on vallihauta ja kaksi muuria. Mikä voi olla niin tärkeää, että sen takia kannattaa lähteä yrittämään?
Pikku kirkko.
Kirsikoita suoraan puusta, nam!
Rypäleitä ja vuoria, tyypillinen Espanja.
Tämä otus näyttää samalta, kuin minusta tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti