A real refugio

Sansol - Viana 12km

Maisemakuva, kuinka yllättävää.

Raikas ilma ja fyysinen työ tuo hyvät yöunet. Taas nukuin yli yhdeksän tuntia. Lantiota alkaa aamuyöstä painamaan ja herään vähäväliä kääntämään kylkeä. En tiedä, onko kyseessä huonot patjat, lihassärky, nivelien rasitus vai rinkan painama kolo lanteilla, mutta perseestä se on.

El Camino y Huba.

Yksi syy hyvin nukkumiseen on stressittömyys. Jos jossain vaiheessa eksyn reitiltä, voin seurata Hannun ja Kertun tavoin taakseni jättämää limaista stressivanaa. Ei paljoa paina pomon huudot tai naisen nalkutus. Täällä kaikki ongelmat konkretisoituu selkeiksi asioiksi. Lihassäryt, hiertymät, vesisade, tuuli, mitä vain. Ongelmat ovat selvästi tiedossa ja korjattavissa. Ei monimutkaisia tuulesta temmattuja riitoja tai muuta  normaalin elämän teennäistä paskaa, palavereja tai työtaakkaa. Vain perustarpeet täytettävänä. Katto pään päälle, ruokaa ja vettä mahaan, lämmintä päälle, unta pollaan ja varusteista pidetään huolta. Helppoa elämää. Camino palauttaa ihmisen raiteilleen.

Viana. Mukava kaupunki.

Matkakumppaneideni kipeät jalat pysäyttivät meidät Vianaan. Seuraavaan etappiin olisi ollut 12km matkaa ja kello saapuessa ties mitä. Etsimme albergueta, mutta albergue löysi meidät. Pimeä uskis haki meidät refugioonsa. Tästä tulee mieleen yökoulut yms., pelkästään telttapatjoja lattialla. Pitäjä tekee ruokaa ja tarjoaa viiniä. Kaiken ilmaiseksi. Lähtiessä sitten maksetaan omatunnon mukaan vapaaehtoinen maksu. Tämä on vielä katedraalin kyljessäkin, juuri sellainen paikka kuten refugion kuuluukin olla.

Nukkuu sitä kai tässäkin.

Kuumottavaa.

Olen löytänyt sisäisen kasvitieteilijäni. Bongaamme eri puita, kasveja ja yrttejä. Tähän mennessä syötävistä vastaan on tullut ainakin (mitä äkkiseltään muistan) viinirypäle, oliivi, timjami, fenkoli, mustaherukka (?), taateli ja bonuksena laventeli, vaikka sitä en välttämättä söisi. Viljoja kasvaa myös ihan joka välissä. Jos jossain ei ole vuorta, siinä on pelto.

Täältä ne teidän el tiempot tulee.

Refugion omistaja on vähän hämärä tapaus. Yksi asukkaista kävi ruokaostoksilla, koska huomenna ja ylihuomenna on pyhäpäivä. (mekin hamstrattiin) ja omistaja suuttui hänelle, koska oli vaivalla tehnyt iltapalaa. Oliver ei myöskään saanut kokata refugion keittiössä, joten hän odotti omistajan poistumista ja teki pasta bolognesensa kiireellä ja kuumoittuneena, sekä söi sen salaa.

Vianan katedraalin ovi.

Illalla kokoonnuimme pöytään nauttimaan antimista ja ymmärsin, miksi omistaja oli niin tarkka ruokailusta. Kaikki oli hienosti laitettuna ja valmiina. Mies meinasi suuttua, kun kaikki eivät saapuneet paikalle välittömästi hänen huhuiltuaan.

Kohta huoneen täyttikin monikielinen puheensorina. Maljoja nosteltiin ja selvittiin lyhyellä ruokarukouksella. Vähän jännitin omistajan suuttuvan rukoilemattomuudestani, mutta eipä ollut moksiskaan.

Salaatti.

Ruokana oli vihreä salaatti ja äyriäiskeitto. Ahmin kunnon vaelluskyttyrän itselleni ja join usean lasin viiniä. Tänään uni taas maistuu.

Pahan näköinen, mutta herkullinen papumustekalamitäkaikkeakeitto.

Ystävällisenä miehenä tiskasin ruokailun jälkeen. Kovin moni ei tänne eksynyt, joten mukavuudenhaluisina kasasimme patjoja päällekkäin. Minulla on kolme, pikku prinsessa.

Täällä on yksi unkarilainen tyttö, jonka hammasta rupesi särkemään. Sattumalta samassa refugiossa on myös Korealainen hammaslääkäri ja asia tuli puheeksi ja hammas tarkastettiin. Millainen tuuri tuolla tytöllä olikaan! Kaikista tuhansista vaeltajista juuri tähän seitsemän hengen ryhmään osui samaan aikaan hammaslääkäri ja he vielä löysivät toisensa.