Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin ei satanut tippaakaan.
Taitoin matkaani edelleen Huban kanssa. Tänään selvitimme seurusteluasioita. Aivan vahingossa meille on tullut tapa keskustella yhdestä vakavammasta aiheesta joka päivä, yleensä heti aamulla, ja lopun matkaa puhumme paskaa ja juttelemme caminosta.
Nevada keskellä Espanjaa.
Matka vei halki Logronon joka on aika iso kaupunki, joten löysimme vihdoinkin vaatekauppojakin. Ostin lämpimämmän paidan ja hanskat. Varmasti loppumatka tulee olemaan hellettä.
Farmarijurtta vai henkisen heräämisen kolo?
Paidan mukana tuli myös housut, joita en halunnut ja vanha Hubalta saamani huppari jäi hyödyttömäksi, joten annoin pökät ja paidan Azofran albergueen niitä tarvitsevan käytettäväksi. Näin elämässä vaihdetaan. Taisin kertoa jo, mutta H oli saanut paidan jostain Ranskan ja Espanjan rajalta ja antoi sen sen jälkeen minulle ja nyt lahjoitin sen taas eteenpäin. Toivottavasti menee hyvään käyttöön ja saamme paljon hyvää karmaa.
Tänään oli reissun tylsimmät maisemat. Kesällä ei varjon varjoa.
Saavuimme Ciruenaan vain huomataksemme sen olevan kummituskaupunki. Olen kyllä tottunut hiljaisiin kyliin, joissa ei juurikaan paikallisia näy, mutta tämä oli toista. Ikkunaluukut suljettu, kadut tyhjiä ja jopa roska-astiat tyhjiä. Kylä oli rakennettu ennen lamaa ja oli jäänyt tyhjäksi.
Parin sada metrin päässä oli kuitenkin asutettu osa samasta kylästä, josta löysimmekin alberguen. Hinta oli suolainen 13e, mutta pakko se oli maksaa, seuraavaan kaupunkiin olisi yli 10km ja alla 28 kilometrin väsyttämät jalat.
The last man on earth.
Tämänkin alberguen pitäjä oli, yllätys yllätys, ihan pimeä, mutta mukava. Maksoimme vielä 7e ruokailusta ja kyllä kannatti. Mielinmäärin linssi-makkara-kasvis-mosoa kera viinin. Kunnon vaellusruokaa.
Espanjan kieliopin tunti numero yksi.
Törmäsin Itävaltalaiseen tohtoriin, joka kulkee caminoaan vetäen sairasta vaimoaan perässään riksan tapaisella, itse rakentamallaan häkkyrällä. Raja rakkauden ja hulluuden välissä taitaa olla häilyvä. Mies oli myös rakentanut itse viikinkilaivan ja seilannut sillä välimerellä. Kallistunee enemmän hulluuden puolelle.
Riksa tarkan ja rakastavan huollon alla. Paino lasteineen noin 200kg.
Erilaisia asumuksia. Kallio on täynnä noita koloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti