Aamutunnelmia. Sumua, sadetta, kylmää ja taakse jäävä albergue.
Herätys ja aamutoimet kävi jo rutiinilla, eikä 6-7 herätys tunnu edes pahalta. Lyöttäydyin yhteen saksalaisen Oliverin ja unkarilaisen Hubon kanssa. Hauskaa oli ja matka taittui seurassa nopeasti. Juteltiin kaikkea diipadaapaa, mitä nyt kolme nuorta miestä juttelee, sekä toki vakavempia, toisesta maailmansodasta, nazismin vaikutuksista unkarilaisiin ja saksalaisiin, uskonnosta jne.
Tres hombres. Yksi kameran takana.
Matka jäi vähän lyhyemmäksi ja tahtikin oli rauhallisempi, mikä olikin hyväksi jaloille. Ei kipuja.
Löysin itselleni myös vaellussauvan. Yhtä rujo ja ruma kuin omistajansakin ja painaa kuin synti. 
Kuvakulma hämää, ei se noin pieni ole.
Sansolin alberguen emäntä ei puhunut englantia, joten hän kysyi, kuka meistä puhuu espanjaa. Tuijotin kahta suuntaani osoittavaa sormea ja tilanteen pakoittamana totesin vain, että yo hablo espana. (en muuten osaa tehdä sitä hienoa ännää tai iitä tai mitään tällä puhelimella) Emäntä selitti ummet ja lammet ja jopa tajusinkin tärkeimmät, josta sitten tulkkasin parhaani mukaan kumppaneilleni. Myöhemmin kerroin pojille, etten tajunnut puoliakaan. Ei kuulemma huomannut minusta. Olin aistivinani sarkasmia äänessä, mutten osaa sanoa varmaksi..
Hubo unohti suikkusaippuansa ja on nyt viikon pessyt itseään hammastahnalla jos alberguessa ei ole ollut saippuaa tarjolla. Tahna on aloe verasta, joten kuulemma käy vähän kaikkeen. Nauran vatsani kipeäksi. Olin itse mukana todistamassa, että kaupasta ei todellakaan löydy niin helposti saippuaa.
Hauska äijä muutenkin. Kävimme ihmettelemässä paikallista perjantai-illan yöelämää yksien tuoppien verran. Baaria piti ihan meksikolaisen pakolaisen näköinen (machette) äijä, asiakkaina oli kolme pappaa, pari pikkutyttöä ja me. Villiä.
Helppoa, seuraa vain nuolia.
Harva taittaa matkaa hevosilla.
Odotukset ja todellisuus Espanjan Toukokuusta ovat hyvin erinlaiset. Pakkasin mukaani takin, koska eihän sitä koskaan tiedä. 80km kävelyn aikana olen tainnut olla kaksi tuntia ilman takkia. Täällä on oikeasti kylmä aamupäivisin. Joka päivä myös sataa ainakin vähän. Sain onneksi Hubolta hupparin lainaan. Mies oli saanut sen alberguesta pyreneillä, koska oli aivan jäässä, eikä mahtunut enää sisälle. Kuulemma oli hyvin lähellä paleltuminen, mutta ystävällinen ryhmä vaeltajia oli auttanut hänet alas vuoristosta seuraavaan suojasatamaan. Tuloksena neljän päivän kuume ja vähän vahempi ihminen. Camino antaa, camino ottaa.
Tämän piti olla Etelä-Eurooppaa!?
Enää ihan vähän matkaa.
Kivikasan rakentaminen tuo onnea niin kauan kun se pysyy pystyssä. Puhelimen näkemys hyvästä valoituksesta.
Jokaisessa pienessäkin kylässä on oma kirkko tai pari.
Näkymä Sansolista naapurikylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti