Nyt löytyi kaupunki minun makuuni. Annan kuvien selittää.
Päätön Jeesus
Hail Thor!
Kirkon koristelua
Toisen kirkon ikkuna.
Kukkulalla oli jopa kirkon rauniot, joista en valitettavasti ottanut kuvaa. Tämän pakanan taivaan nimi on Castrojeriz ja palaan sinne varmasti vielä jonain päivänä. Harmi, että olen päivän ajoissa. Olisin kovasti halunnut nähdä, millainen on paikallinen sunnuntaimessu. Uhraavat kenties neitsyen?
Hontanas korkeuksista.
Boadillaan päästessäni ohitin yhden alberguen, koska se ei vaikuttanut kovin hyvältä. Toisesta sitten lunastin itselleni pedin.
Kaupungilla kierrellessäni löysin kaksi muuta albergueta, jotka molemmat olivat todella viihtyisiä ja kaikin puolin vain mahtavia. Albergueiden Eden ja Shangri-La. Hubakin oli saanut privaattihuoneen kuudella eurolla täältä viisi kilometriä taaempaa. Ei saatana!
Onneksi tämä maksoi vain neljä euroa ja yhden yönhän täällä vain vietän.
Vielä yksi elämää suurempi albergue, jonka ohitin. Kävin katsomassa sisälläkin. Oli liian lyhyen päivämatkan päässä.
Sama toisesta suunnasta.
Raunioita. Sisälle oli käsittääkseni rakennettu albergue.
Iltapäivällä vittuunnuin ensimmäistä kertaa caminoon. Perille päästyään kun on hoitanut pakolliset askareensa, ei ole enää mitään tekemistä. Nämä kylät ovat juuri sellaisia Lucky Lukesta tuttuja, joissa ihmisillä on monta ammattia. Sheriffi on samaan aikaan pappi ja haudankaivaja, sekä hoitaa ohessa postitoimistoa. Täällä on pari baaria, mutta ei edes ravintolaa tai kauppaa.
Uusia tuttavuuksia ei aina jaksa solmia, koska alku menee aina samalla kaavalla. Mistä olet, mitä teet, kauanko caminolla jne. Ainoaksi ajanvietteeksi jää juominen, lukeminen ja nukkuminen. Juoda ei viitsi, lukea en jaksa koko iltaa ja nukkumaan ei pysty, eikä viitsi liian aikaisin.
Alberguekin tuntui luotaantyöntävältä. Sama meteli ja ulkomaankieli päivästä toiseen. Kaipaan suomalaista juttuseuraa ja rauhaa.
Onneksi tiedän tämän olevan ohimenevä vaihe, joka tulee aina reissussa vastaan. Se on vain kestettävä ja kohta kaikki onkin taas hyvin.
Maisema.
Kukka Isalle. Rentun ruusu ojasta ja sillein.
Kevyt nousu edessä.
Saman nyppylän päältä. Jostain syystä tekee aina mieli juosta ylämäkeen. Taidan vihata itseäni.
Niin tylsää maisemaa. Toivottavasti pian tulee vaihtelua.
..vai eikö maisemat vain oikein jaksa enää sykähdyttää?
Toisen käyttämättä jääneen alberguen pihalta. Siellä oli olutautomaatti ja jopa uima-allas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti