Uuteen maailmaan

Haluaisin tähän alkuun kertoa, että päivittelen näitä puhelimella, joten layout voi olla ihan mitä vain ja kuvat on napattu luurin kameralla, laatu sen mukainen.

Koittakaa kestää.

--

Nappasin bussin Pirkkalaan ja ahdoin itseni koneeseen. Lentämisessä ainoa mukava asia on lähtökiito. Sen lisäksi, että se tuntuu hassulta massussa, siinä konkretisoituu lähteminen jostain. Sen pisteen jälkeen entiseen ei ole enää paluuta.

Muuten koko lentomatkustus onkin ihan helvettiä. Minulla on noin puolentoista metrin jalat ja viisivuotiaan keskittymiskyky. Jokainen minuutti raiskin ahtaassa koneessa on yhtä piinaa. Ainoa valopilkku oli käydä tyhjentämässä rakko, koska silloin sain selän hetkeksi luonnolliseen asentoon.

Lontoossa piti olla puolentoista tunnin vaihto, joka venyi kolmeksi. Minä vielä kiirehdin vaihtamaan ja nopean loungeruokailun jälkeen meinasin lähteä portille vain tajutakseni, että olen tunnin etuajassa. Vitun aikavyöhykkeet.

No, kone tosiaan oli myöhässä, joten istuksin, maleksin, shoppailin, kyllästyin ja syljin kattoon tylsyyksissäni.

Lentokentät ovat kyllä kaikkialla Euroopassa ihan samanlaisia. Jatkuva deja vu päällä

 

Pakollinen siipikuva. Englanti jää taakse.

Hieman mäkisempi Espanja pilkistää pilvien välistä ja.. Yli! Mihin olen taas lupautunut?

Pirkkalassa ilkeä tullisetä vei hiusgeelini, koska se oli 50ml liian isossa paketissa. Aloittelijavirhe, tiedän, mutta tällä kuontalolla armon olisi pitänyt käydä oikeudesta. 

Jätin muuten matkapankkikorttini kotiin, koska se menee vanhaksi tämän kuun aikana. No, oliko se tullu tänään postin mukana? Tietenkin, ehkä tunti lähtöni jälkeen.

Espanjassa

Saavuin Zaragozaan normaalisti ja etsin hostellini, ei ongelmia. Mukavanoloinen kaupunki, tosi vanha. Kiertelin vähän kaupungilla ja ostin iltapala-ainekset.

Maailman tylsin päivitys.

Illalla klo 2230, auringonlaskun jälkeen oli vielä +23c, ei paha.

Härkätaisteluareena, oikeasti.