Eiliset pavut turvottavat pötsiä. Luku seinässä ei kuulosta edes pahalta.
Refugio osoittautui todella hyväksi, lähinnä patterinsa vuoksi. Siirsin kolmen patjan taivaani aivan patterin viereen, enkä ensimmäistä kertaa koko matkan aikana palellut. Päinvastoin, heräsin yöllä hiestä märkänä siirtämään patjaani viilempään ilmastoon.
Sää oli hyvä, joten matkallakaan ei palellut. Oliver halusi kävellä yksin ja käveli edellämme nopeampaan tahtiin. Lopulta hukkasimme miehen ilman hyvästelyjä tai sähköpostiosoitteen vaihtoja tai mitään. Sääli, mutta ehkä törmäämme häneen vielä.
Korvasimme aukon riveissä korealaisella Minolla. Hän on edellisessä päivityksessä mainitsemani hammaslääkäri. Iloinen kaveri, joka moikkasi jokaista vastaantulijaa, oli se sitten p.vaeltaja tai ei. Välillä saimme osaksemme hämmentyneitä katseita, mutta yleensä espanjalaiset moikkaavat takaisin iloisesti. Mino jäi yhden kylän meitä aiemmin pois kyydistä.
Bandito-Mino.
Paikalliset tuntuvat muutenkin kunnioittavan meitä. Jotenkin olettaisi, että nuoriso tekisi valesuuntamerkkejä ja suttaisi oikeita, mutta ei. Eihän kirkkojakaan töhritä. Monet myös toivottavat hyvää matkaa ja opastavat mielellään kysyessä. Välillä jos olemme menossa esimerkiksi kahvilaan, joka ei ole caminon varrella puoli kylää huutaa peräämme ja yrittää ohjata takaisin oikeaan suuntaan. Selitä siinä sitten.
En enää edes tiedä. Liikaa kyliä.
Se on kissa.
El toro!
Saisiko olla leipää? Ei, en polttanut tätä itse.
Muutenkin viihdyn tuon hurmaavan hunnin seurassa. Huumorintajumme kohtaavat ja mies on erittäin fiksu. Jotenkin tuntuu, että opin täällä enemmän Unkarin politiikkaa ja kulttuuria, kuin Espanjan.
Tämän illan teemana oli jalkojen hoito. Hieroin, rasvasin, teippasin ja venyttelin. Tästä on hyvä jatkaa.
Melko hyvä kalapaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti