Sivistyksen viimeinen asema

Matkasin junalla Zaragozasta Pamplonaan. 2,5h, 15e. Siitä mallia veeärrälle. Muutenkin hintataso täällä on todella lompakkoystävällinen.

Meinasin myöhästyä junasta, koska aseman portti ei tahtonut aueta, vaikka työnsin lippuani jokaiseen koloon, jonka masiinasta löysin. Viereisellä portilla saman ongelman kanssa painiva pappa taisi jäädä nuolemaan näppejään, kun minä taas ninjailin itseni laittomasti rajan yli.

Matkan taittui läpi laakeiden peltojen, vuorien väleistä pujotellen ja pieniä idyllisiä kyliä ohitellen. Jos ei paremmin tietäisi, kylistä ei voisi päätellä kuluvaa vuosikymmentä tai -sataa. Kerrankin jaksaa oikein seurata maisemia.

Ilahduttavan paljon tuulivoimaloita täällä.

Paikallinen vesiputki? 

Itsepäisenä mulkkuna en edelleenkään osaa yksinkertaisesti pysähtyä katsomaan karttaa ajatuksen kanssa. Taas pyörin ympäri kaupunkia päättömänä yrittäen hakea määränpäätäni. Välillä toki vilkaisen karttaa, mutta senkin käyttö kalliilla roamingilla on vähän hankalaa. Netti päälle, haku, netti pois ja kartan lukuun. Onneksi paikannus toimii ilman nettiä, joten voin aina katsastaa, kuinka kauas maalista piste on sillä kertaa liikkunut. Onneksi minulla on nykyään matkakompassi kiinni repun hihnassa. Semmoinen peukalon pään kokoinen ja aina käden ulottuvilla. Suosittelen kaikille. Vielä kun se osoittaisi aina samaan suuntaan.. Puolassa piti tehdä kolmiomittauksia isoimpien rakennusten perusteella. Heh, hyviä muistoja.

Kävelyä tuli lopulta varmaan enemmän kuin itse vaelluksena tulee yhtenäkään päivänä, mutta löysin hostellin, josta sain pyhiinvaeltajanpassini ja hostellin, jossa nukun. Olin jostain syystä varannut hostellin etukäteen, ennen kuin tiesin, mistä saan sen passin. Siksi typerä järjestely.

Nyt se on virallista, olen pyhiinvaeltaja

Vielä on matkaa.

Passilla siis saa yöpyä pyhiinvaeltajille tarkoitetuissa majoituspaikoissa, refugioissa ja sillä myös perillä todistetaan kulkeneensa koko caminon, jolloin saa hienon todistuksen. Toimiipa reissussa rähjääntynyt passi varmasti virallista sertifikaattia parempana matkamuistonakin.

Pamplona on aika reilun kokoinen kaupunki. Vanha, hieno ja täynnä pieniä kujia kuten Zaragozakin. Kaupunki tunnetaan chorizostaan ja jokavuotisesta härkäjuoksusta, jossa härkäset juoksee läpi kaupungin ja ihmiset siinä edellä. Typerää touhua, mutta silti haluaisin ehdottomasti olla mukana. Juoksuja on myös muissa kaupungeissa, Pamplonan vain tunnetaan maailmalla. Hemingwayllä on ilmeisesti sormensa pelissä?

Hemingway ja taustalla härkätaisteluareena.

Patsas. Niin ylpeä kaupunki on vetonaulastaan.

Täällä on myös aivan jäätävän kokoinen muuri. Siis oikeasti iso. En vain tajunnut ottaa kuvaa.

Nuoko nyppylät pitäisi ylittää?

Suomessa maassa oli lähinnä mutaa. Täällä vihreämpää.

Hostellissa juttelin Saksalaisen naisen kanssa, joka kävelee Santiagoon kotoaan, vaatimattomat 2700km. Siinä teille ja minulle vähän perspektiiviä. Oli muutenkin vähän sekopäisen oloinen, varmaan uskovainen.

Ilta onkin pyhitetty lepäämiselle ja huoltotoimenpiteille vartalolle ja varusteille. Huomenna on aikainen herätys ja paljon selätettävää.

P.S. Otsikolla ei ole mitään varsinaista pointtia. Kuulosti vain runollisemmalta kuin "viimeinen isompi kaupunki ennen Santiagoa, ostin banaaneja ja pesin pyykkiä."