Prologue - ennen matkaa

Tämä on kertomus matkastani Espanjan läpi kävellen. Tien päällä etsitään mielenrauhaa, vittuunnutaan, nautitaan, rauhoitutaan, tavataan ihmisiä, nähdään Espanjaa ja ajatellaan asioita ajan kanssa. Kerrankin aikaa on.

Aion siis kävellä Pamplonasta Santiago de Compostelaan noin 700km matkan. Reitti on yli tuhat vuotta vanha kristittyjen pyhiinvaellusreitti, joka kulkee Etelä-Ranskasta/Koillis-Espanjasta Luoteis-Espanjaan aika pitkälti itä-länsisuunnassa. Camino de Santiagoa googlettelemalla saa tietoa.

Pakanan matkasuunnitelma. Tämän tarkempaa karttaa en mukaan ota.

Motiivina matkalle on itsensä ylittäminen, irtiotto arjesta, liikunta, matkailu itsessään, hienot kokemukset ja toki ehkä tärkeimpänä se, etten tälläistä ole koskaan ennen tehnyt. Uskonnollinenhan en ole millään tavalla (hence the name), mutta mielenrauhaa ja oikeaa tapaa elää haen jatkuvasti. (Ihan tosi, kaikki tutut. En vain puhu asiasta). Yhden henkisen puhdistautumisen teinkin jo, ei siitä sen enempää. Suosittelen jokaiselle.

Wikipedia sanoo pyhiinvaelluksesta jo ensimmäisessä lauseessa kaiken oleellisen;
"A pilgrimage is a journey or search of moral or spiritual significance.

Ei kuulosta kovin uskonnolliselta siten, miten me sen yleensä käsitämme. Hippisonnalta kyllä, juu. :)

**

Tätä kirjoittaessa on muutama tunti lähtöön.
Fiilis on kyllä mahtava. Otin töistä lomaa kaksi kuukautta, enkä ole vieläkään oikein sisäistänyt asiaa. Olinkin jo korviin asti täynnä sitä paskaa. Miksi tehdä töitä jatkuvasti? Elämässä on muutakin ja ensimmäisen maailman pullamössöily mahdollistaa pienen irtioton.
Matkaan valmistautumisen olen tehnyt melko löysin rantein. Lennot sentään ostin hyvissä ajoissa ja pari matkakertomusta luin. Tiedon tankkaaminen ja espanjan opettelu jäi hieman.. Kevyeksi. Osan varusteista ostin vasta pari päivää ennen lähtöä ja reppukin olisi pakkaamatta, vaikka kolmen tunnin päästä pitäisi olla jo liikkeellä.
No, on sitä ennenkin reppu pakattu kiireellä. Eiköhän 'Spanjasta kaikki tarvittava löydy kuitenkin.

Valmistelua

Lennot otin Tampereelta Lontoon kautta Zaragozaan. Paluu sitten Santiago de Compostelasta Hahnin kautta Tampereelle. Kaikki lennot ryanairilla. Halpaa oli, hyvä raiski.

Zaragozassa vietän yhden yön toipuen massiivisesta jetlagista ja matkustuksen aiheuttamista ah, niin raskaista rasitteista. Sieltä juna Pamplonaan, jossa palloilen päivän, hoidan juoksevia asioita (esim se tärkein, pyhiinvaeltajan passi. Pitikö sekin jättää viimeiseen päivään?) ja vietän vielä yhden yön, ehkä. Sitten lähdetäänkin kävelemään. Koko matka alkaa siis 13.5, marssi 15.5 ja Suomeen palaan 17.6.
Vähän risat 20km pitäisi talsia keskimäärin päivässä pysyäkseen aikataulussa. Ei pitäisi olla vaikeaa hyväkuntoiselle nuorelle miehelle, eihän? Porkkanana saan rellestää Santiagossa kauemmin jos olen aikaisemmin perillä.

Pari päivää ennen lähtöä alkoivat jalkasäryt. Toivottavasti tämä on vain elimistön tapa luistaa kurjuudesta. Kuten esim. ennen lenkkeilyä tulee aina kuumeinen olo ja jalkoja kolottaa jne.
Sain myös palohaavan nilkkaani viimeisenä työpäivänä. Juuri minun tuuriani, ei varmaan hierrä kengässä.

Haluaisin loppuun kiittää kotijoukkoa valmisteluissa auttamisesta ja ymmärtävyydestä. Mies täytyy välillä päästää lähtemään teillensä.